Muoti-ilmiöitä ja miksi ne hiipuivat

Tiiviin aineen fysiikan tutkijoita on aika paljon, se on tutkijamäärässä mitaten selkeästi fysiikan suurin tutkimusala. Silti siitä yleisesti ottaen kirjoitetaan paljon vähemmän yleistajuisia tekstejä (ainakin Suomessa) kuin hiukkasfysiikasta tai kosmologiasta. Tosin Risto Nieminen on viime aikoina aktivoitunut Hesarin kolumnikirjoittajana - muutoin suuren yleisön tietämys tutkittavista ilmiöistä näyttää olevan aika pieni. Lukion fysiikan kirjoissa ei aiheesta puhuta juuri mitään. Käsittääkseni tämä johtuu siitä, että hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa pidetään yleisesti fundamentaalimpina kuin tiiviin aineen fysiikkaa. En nyt mene kauhean pitkälle tähän keskusteluun, mutta ainakin hiukkasfysiikan ja tiiviin aineen fysiikan vertailussa on olemassa reduktionistien ja emergentistien koulukunnat. Reduktionistit uskovat, että kaikki on selitetty, kun on selitetty mistä kaikki lähtee - mitkä ovat perushiukkaset ja vuorovaikutukset. Emergentistit taasen ajattelevat että mielenkiintoisia ovat nimenomaan ne ilmiöt joita syntyy kun laitetaan useita hiukkasia vuorovaikuttamaan yhdessä. Käytänpä analogiana vaikkapa säätä: sään kuvailun peruslait on tunnettu jo muutamia vuosikymmeniä, mutta suoraan noista laeista seuraavia kollektiivisia ilmiöitä kuten vaikkapa hirmumyrskyjä tai El Ninoa ei millään voisi suoraan noista yhtälöistä nähdä. Kummat näistä ovat siis olennaisempia sään kuvailussa? Peruslait vai niistä seuraavat ilmiöt?

No, nyt menin jo aika kauas alkuperäisestä ideastani. Tarkoitus oli kuvailla tiiviin aineen fysiikan tutkimusta sen muotiaiheiden avulla. Tutkijoiden suuresta määrästä johtuen alalla ilmenee tiettyjä kollektiivisia suuntauksia, jotka tiettyyn aikaan vievät makroskooppisen ajan tutkijoiden ajasta, rahoituksesta ja muista resursseista. Seuraavissa blogeissa on joitain esimerkkejä: korkean lämpötilan suprajohtavuus, kvanttilaskenta ja grafeeni. Olisin voinut kuvailla myös esimerkiksi spintroniikkaa tai molekyylielektroniikkaa - tai ehkäpä teenkin sen kunhan ehdin.